Muutto ensimmäiseen omaan kotiin. Muistatko vielä miltä se tuntui? Miten kaikki sujui? Kuka sinua auttoi? Pohdin tässä kirjoituksessa sitä, miltä vanhemman on hyvä tiedostaa silloin, kun oma lapsi on muuttamassa pois kotoa.
Minä muutin ensimmäisen kerran pois lapsuudenkodistani kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Isoveljeni kaipasi kämppäkaveria. Lapsuudenkotini on Vantaalla ja muutin Pietarinkadulle Eiraan. Muutos oli miljöössä ja elämäntavassa melkoinen. Kävin lukiota Kalliossa ja muistan edelleen pyörämatkat aamuvarhaisella rantoja pitkin Kaivopuiston kautta Kauppatorille ja Pohjoisrantaa pitkin Hakaniemeen ja Kallioon. Aurinko nousi, oli kirpakka sää ja minulla kaikki maailman vapaus. Näistä koulumatkoista jäi rakkaus kaupunkipyöräilyyn, se tuntuu jotenkin paljon vapaammalta ja radikaalimmalta kuin kävely, autoilu tai joukkoliikennevälineet. Vapautta oli myös omassa kodissa. Sai tehdä sitä ruokaa mistä tykkäsi pienten taloudellisten resurssien puitteissa ja pyytää kavereita kylään. Olin kuitenkin myös pedantti asukas: koska veljeni maksoi suuremman osan vuokrasta hoidin enemmän kotitöitä. Muistelen, että kotimme oli melko siisti, mutta voi olla että sotkut ovat vain ajan saatossa unohtuneet. Vuosi oli 2001. Yksittäinen muistikuva on jäänyt päivämäärältä 9. syyskuuta. Meillä ei ollut telkkaria (eikä tietenkään älypuhelimia) ja kuulin WTC-tornien sortumisesta alakerran Siwassa myyjältä. Kuuntelin koko illan uutisia pienestä matkaradiostamme. Oloni oli tuossa hetkessä epävarma ja yksinäinen vaikka sinänsä omillaan asuminen sujui hyvin.
Palasin tämän Pietarinkadulla viettämäni vuoden jälkeen hetkeksi vielä lapsuudenkotiini vetämään henkeä ja keräämään rahaa tulevaa varten, ja oli ihanaa että se oli ihan okei. Joskus voi olla tarpeen saada mahdollisuus nollata tilanne ja tässä kohtaa lapsuudenkodin tuki on ensiarvoisen tärkeää.
Lapsen pesästä lentäminen voi olla vanhemmalle haastava paikka ja herättää monenlaisia tunteita.
Lapsen pesästä lentäminen voi olla vanhemmalle haastava paikka ja herättää monenlaisia tunteita. Kodin hiljentyminen ja lapsen poissaolo voivat tuntua aluksi vaikeilta. Asiaan voi kuitenkin koittaa valmistautua etukäteen. Poismuuttavalla nuorella on usein pärjäämisen ja näyttämisenkin halu: mä pystyn tähän! Vanhemman huolehtiminen ja päällepäsmäröinti voikin käydä myös ahdistavaksi. Jos vanhemmalla tulee kova ikävä tai on huoli lapsen pärjäämisestä on kova, voi lapsen olla vaikea päästä itsenäistymään. Toisaalta tämän ylihuolehtimisen kääntöpuolella on hylkäämisen tunne ja yksinäisyys. Nuori tarvitsee edelleen tukea ja ihmisiä elämäänsä, jotka ovat kiinnostuneita hänen voinnistaan ja pärjäämisestään. Jos lapsen kuulumisia ei yhtään kysellä eikä tarjota apua, voi sitä olla vaikea pyytääkään. “Kyllä sä pärjäät” voi ollakin pahinta mitä lapsi kuulee, jos tämän lisäksi ei osoiteta tuen olevan olemassa. Mitä jos ei pärjääkään?
Listasin muutamia seikkoja, jotka voivat helpottaa vanhemman sopeutumista muutokseen. Useimmat kohdat toimivat myös poismuuttaville lapsille!
Hyväksy tunteesi: On normaalia tuntea monenlaisia tunteita, kuten haikeutta, ylpeyttä, surua tai huolta. Hyväksy nämä tunteet ja ymmärrä, että ne ovat osa luonnollista prosessia. Ole myös valmis ottamaan monenlaisia tunnereaktioita lapseltasi. Häntä todennäköisesti vähän jännittää.
Keskity positiivisiin puoliin: Ajattele myös niitä positiivisia asioita, joita muutto tuo mukanaan. Sekä vanhemmat että lapsi saavat mahdollisuuden kasvuun ja itsenäisyyteen.
Aloita valmistautuminen varhain: Pohdi ja keskustele lapsesi kanssa hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Suunnitelkaa yhdessä konkreettisia asioita, kuten muuttokuljetusta, kodin järjestämistä ja muita käytännön asioita. Voit myös kirjata ylös odotuksia ja toiveita muuttoa ja uutta elämänvaihetta koskien yksin tai lapsesi kanssa yhdessä.
Kommunikoi lapsesi kanssa: Keskustele avoimesti lapsesi kanssa muutoksesta ja siitä, mitä hän odottaa itsenäiseltä elämältä. Kysy, miten voit tukea häntä tässä siirtymävaiheessa. Anna kuitenkin lapsesi hoitaa asiat omalla tavallaan, joka ei välttämättä ole se miten sinä asioita tekisit. Teillä saattaa olla esimerkiksi erilainen siisteyskäsitys.
Sopikaa muuton jälkeisistä kuvioista: Usein lapsi kaipaa tukea ja apua vielä muuton jälkeenkin arkiaskareisiin tai taloudellisesti. Sopikaa minkälaista apua annatte ja kuinka kauan. Erityisesti taloudellisen tuen kohdalla “jatkuva piikki” voi alkaa hiertämään.
Luo uudet rutiinit: Jos pelkäät, että koti tuntuu tyhjältä lapsen lähdön jälkeen, suunnittele jo ennen muuttoa asioita, joilla voisit lieventää tunnetta. Suunnittele itsellesi uusia rutiineja ja harrastuksia. Tämä auttaa luomaan uutta tasapainoa arkeesi. Voit myös suunnitella jotain uusia yksittäisiä irtiottoja, jotka ennen ehkä eivät olleet niin helposti toteutettavissa. Kutsuisitko vaikka ystäviä kylään tai lähtisit reissuun? Tai voitteko aloittaa lapsesi kanssa jonkin uuden perinteen, esimerkiksi yhteiset päivälliset, kävelylenkit tai kulttuurikäynnit?
Lapsen tehtävä ei ole huolehtia vanhemman pärjäämisestä, vaan hänelle täytyy antaa tilaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.
Ylläpidä yhteyttä: Sopikaa etukäteen, miten pidätte yhteyttä. Yhteydenpito ei saisi olla kummallekaan kuormittavaa, vaan tukea ja energiaa antavaa. Ole aidosti kiinnostunut edelleen lapsen hyvinvoinnista. Kysele kuulumisia, mutta älä tuppaudu. Nykytekniikan avulla yhteydenpito on onneksi helppoa! Lapselle on hyvin merkityksellistä saada vanhemmalta viesti, jossa tämä kertoo lapsen olevan ihana ja tärkeä. Lapsi kaipaa tätä huolenpitoa edelleen. Lapsen tehtävä ei ole kuitenkaan huolehtia vanhemman pärjäämisestä, vaan hänelle täytyy antaa tilaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Älä siis aseta paineita lapselle tässä asiassa tai ole martyyri, jos lapsi ei pidä mielestäsi riittävästi yhteyttä.
Etsi tukea: Jaa tunteitasi muiden vanhempien kanssa, jotka ovat kokeneet saman. Tukea voi löytyä myös ystäviltä, sukulaisilta tai ammattilaisilta.
Jokainen vanhempi ja lapsi kokee tämän elämänmuutoksen omalla tavallaan. Olkaa armollisia itsellenne ja toisille tässä siirtymävaiheessa, ja muistakaa, että rakkaus ja tuki säilyvät, vaikka fyysinen etäisyys kasvaisikin.
Tilaa Uutiskirjeemme! Saat liittyessäsi paluupostina muuttajan muistilista sekä “sopimuspohjan”, jonka avulla voitte yhdessä poismuuttavan lapsen kanssa sopia käytännön asioista. Se voi helpottaa kaikkien osapuolten sopeutumista tilanteeseen.