Tässä se on, Qotonan ensimmäinen blogikirjoitus!
Olen todella iloinen, että olet löytänyt sen äärelle. Qotonan blogissa tarkastellaan erilaisia ilmiöitä arjenhallintaan ja nuoren itsenäistymiseen liittyen. Lisäksi otamme kantaa yhteiskunnallisiin teemoihin vaikkapa nuorten hyvinvoinnista tai pärjäämisen kulttuurista ja kodin turvallisuudesta. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa tuijotan kuitenkin omaan napaani ja kerron taustaani ja Qotonan syntytarinaa.
Qotonan blogissa tarkastellaan erilaisia ilmiöitä arjenhallintaan ja nuoren itsenäistymiseen liittyen.
Olen koulutukseltani kotitalouden ja terveystiedon opettaja. Aloitin opinnot aikanaan Helsingin yliopistossa vuonna 2005. Minulla oli yksi epäonnistunut koulutusvalinta taustalla: opiskelin keramiikka- ja lasimuotoilua Kuopiossa ja vaikka pidin opiskelusta hurjasti, en nähnyt itselleni uraa keramiikan parissa. (Nykyäänhän keramiikan tekeminen on supertrendikästä ja näin jälkiviisaana voi todeta, että ura olisi varmasti jossain kohtaa auennut.) Koulu jäi siis kesken ja lähdin etsimään itselleni jotain alaa, jossa tuntisin syvempää merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta vaikuttaa ihmisten ja ympäröivän maailman hyvinvointiin. Jos vielä vähän saa jälkiviisastella, niin se, että etsin hetken omaa polkuani on ollut myös kullanarvoinen kokemus. Pidän tärkeänä sitä, että nuorena on mahdollisuus etsiä itseään. Epävarmuuden tunteet ovat tehneet minusta myös empaattisemman ja ymmärtäväisemmän niitä nuoria kohtaan, jotka eivät tarkalleen tiedä mitä ”haluavat olla isona”.
Minulle oli usein kerrottu kuinka hyvä opettaja minusta tulisi, mutta olin vastustanut tätä ajatusta pitkään. Ehkä syynä oli se, että en halunnut toisten määrittelevän ura- ja elämänvalintojani. Lopulta kuitenkin totesin, että opettajan ammatissa saisin kaipaamaani merkityksellisyyden tunnetta. Opetettavaksi aineeksi valikoitui kotitalous, sillä tunnistin haluni päästä vaikuttamaan nimenomaan kestävämmän arjen ja elämäntavan puolesta ja uskoin kotitalouden tarjoavan siihen mahdollisuuksia.
Valmistuin yliopistosta kuudessa vuodessa ja niihin vuosiin sisältyi vaihtokevät Belgiassa ja kahden lapsen syntymät. Työurani lähti kunnolla käyntiin kotitalousopettajan sijaisuudella ja siitä siirryin järjestötehtäviin Ruokatieto Yhdistykseen ruokakasvatushankkeiden pariin. Ruokatiedossa viihdyin kolmannen lapsemme syntymään saakka, ja tämän jälkeen olen keskittynyt opetustehtäviin peruskoulussa. Idea yrityksestä kyti kuitenkin jatkuvasti mielen perukoilla. Näin, että sellainen palvelu jota nyt Qotona tarjoaa, puuttui palvelutarjonnasta kokonaan. Uskallus hypätä yrittäjän saappaisiin kuitenkin pelotti, vaikka minulla olikin positiivisia esimerkkejä yrittämisestä muun muassa isältäni, veljeltäni ja puolisoltani.
Pidän opettajan työstä, erityisesti rakastan kohtaamisia oppilaiden kanssa. Minua uuvutti ja puudutti kuitenkin ajatus siitä, että hyppään liikkuvaan pikajunaan syksyllä ja pääsen pois kyydistä Suvivirren myötä, voimatta juurikaan vaikuttaa siinä välillä tapahtuviin asioihin. Suurin väsymistä ja pientä ahdistustakin aiheuttavista asioista opetyössä oli ajan puute. Olen idearikas, mutta kaikki hyvät ideat jäivät toteuttamatta tai kokeilematta, koska aikaa niihin ei löytynyt. Olen kuitenkin opettajan työssä oppinut paljon, ja päässyt mukaan monenlaiseen. Omaan koulutukseni ja kokemusteni myötä vahvan opettajaidentiteetin. Läheiset taisivat siis tosiaan nähdä asioita aikoinaan tarkemmin kuin minä!
Koen olevani kuilun reunalla, ja nyt minun pitäisi pystyä rakentamaan silta sen kuilun yli toiselle puolelle.
Qotonan perustaminen sai pontta opintovapaavuodesta, jolloin opiskelin terveystiedon opettajan pätevyyden ja yrittäjän ammattitutkinnon, lepäsin pois työssä vuosien saatossa kerryttämääni lievää uupumusta ja pyörittelin rauhassa ideoita. Yhtäkkiä mieleni tulvi ajatuksia ja rohkaistuin sanomaan niitä myös ääneen. Tämä vaati paljon harjoittelua, mutta opintovapaavuoteni päätteeksi olin kerännyt niin paljon itsevarmuutta ja saanut ympäriltäni positiivista palautetta ideoistani, että päätin laittaa ne käytäntöön ja perustin yrityksen. Joten tässä sitä nyt ollaan, yrittäjän identiteettiä ja liiketoimintaa rakentamassa. Tuntuu kuin monet palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi edelleen epävarma ja jännittäisi tulevaa. Itse asiassa tämä kohta, kun on jättänyt tutun, turvallisen ja varman taakseen ja seisoo uuden ja tuntemattoman äärellä, on se kaikkein pelottavin. Koen olevani kuilun reunalla, ja nyt minun pitäisi pystyä rakentamaan silta sen kuilun yli toiselle puolelle. Sinne, missä yrityksen toiminnot on vakiinnutettu taloudellisesti ja ajallisesti turvallisemmalle tolalle. Nyt mielessä pyörii uudenlaiset kysymykset: Mistä asiakkaat? Kuka tästä palvelusta on valmis maksamaan? Kiinnostaako tämä ketään? Olenko ideani kanssa aivan väärässä? Mitä jos tästä ei tulekaan mitään?
Olen kuitenkin päättänyt, että teen juuri nyt kaikkeni, jotta pääsen tosissaan kehittämään ideaani aidoksi, toimivaksi liiketoiminnaksi. Missioni on tehdä arjenhallinnan ohjauksesta normaali mutta tärkeä osa nuoren itsenäistymisprosessia ja parantaa merkittävästi nuorten arjenhallinnan taitoja. Tervetuloa mukaan!
Terkuin,
Sallaroosa, Qotonan perustaja
PS. Qotonan somea seuraamalla saat päivänpolttavia vinkkejä arjenhallintaan aina lakananvaihdosta ja helpoista arkiruoista pyykinpesun saloihin ja banaanikärpäsansoihin! @qotona.qotona (Instagram ja TikTok)