Ihan pian Suomeen äänestetään uusi presidentti. Minua on kiinnostanut kampanjointia ja erilaisia tenttejä seuratessani se, miten presidenttiehdokkaat puhuvat nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan ja tulevaisuudestaan. Kerron aluksi hieman taustaa kirjoituksen laatimisesta ja siitä, minkälaisista lähtökohdista tarkastelen aihetta, Analysoin ehdokkaiden vastauksia alempana otsikon Nostoja ehdokkaiden vastauksista alla. Jos siis haluat lukea vain nämä analyysit, hyppää suoraan sinne.
Otin tähän blogiin tarkasteluun neljä foorumia/tilaisuutta, joissa presidenttiehdokkailla on ollut mahdollisuus nostaa nuorten asiaa esiin ja kertoa näkemyksiään nuorten asemasta ja hyvinvoinnista. Näitä ovat Helsingin Sanomien vaalikone, Ylen vaalikone, Ylen ehdokkaiden yksilötenttien kolmen minuutin puheet sekä lauantaina 20.1. julkaistu Ylen juttu, Arvojen kamppailu, jossa ehdokkaat ottavat kantaa erilaisiin arvoihin ja lukija voi verrata omaa näkemystään ehdokkaiden näkemyksiin. Lisäksi tutustuin ehdokkaiden kampanjasivustoihin. Yleisesti voi todeta, että presidenttivaaleihin ja nuorten asemaan ja hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa esillä ovat edelleen samantyyppiset teemat kuin viime kevään eduskuntavaaleissa: nuorten jengiytyminen ja mielenterveyteen liittyvät haasteet.
Yleisesti voi todeta, että presidenttivaaleihin ja nuorten asemaan ja hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa esillä ovat edelleen samantyyppiset teemat kuin viime kevään eduskuntavaaleissa: nuorten jengiytyminen ja mielenterveyteen liittyvät haasteet.
Nuoret nähdään liian helposti näissä näkökulmissa ongelmana, tai heillä on ongelma joka täytyy ratkaista ja johon tuhlautuu yhteiskunnan resursseja. Missä ovat ne väittämät, joissa ehdokas joutuisi ottamaan kantaa siihen, miten hän parantaisi nuorten asioita? Koen tärkeäksi sen, että kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa arvioisimme aktiivisesti asioita nuorten kannalta. Oikeastaan kaikki päätökset, joita politiikassa tehdään ovat arvovalintoja nuorten tulevaisuuden suhteen. Päätöksillä voidaan joko vahvistaa nuorten toiveikkuutta ja tunnetta mahdollisuuksista tulevaisuudessa tai lisätä näköalattomuutta. Nyt on jatkuvasti esillä esimerkiksi koulutusleikkaukset, sosiaaliturvan heikennykset, työelämää koskevat heikennykset (esimerkiksi vuorotteluvapaan poisto), eläkeiän nostaminen sekä sodan ja ilmastonmuutoksen luomat kauhukuvat jotka lähestyvät apokalyptisesti koko ajan enemmän iholle. Nämä kaikki luovat musertavaa kuvaa tulevaisuudesta ja sen suomista mahdollisuuksista. Missä on toiveikkuus? Löytyykö ehdokkaiden vastauksista tukea nuorille ja konkreettisia lupauksia siitä, että me teemme kaikkemme, jotta nuorten tulevaisuus olisi valoisampi? Kuka ehdokkaista loisi parhaiten tällaista toiveikkuutta ja konkretiaa nuorille?
Missä on toiveikkuus? Löytyykö ehdokkaiden vastauksista tukea nuorille ja konkreettisia lupauksia siitä, että me teemme kaikkemme, jotta nuorten tulevaisuus olisi valoisampi? Kuka ehdokkaista loisi parhaiten tällaista toiveikkuutta ja konkretiaa nuorille?
Kun minä olin nuori…
Tarkastelen nuorten asioita nykyään neljäkymppisen perheenäidin silmin. Olen täysi-ikäistynyt vuosituhannen vaihteessa ja olen lähtöisin keskiluokkaisesta, valkoisesta ja pääkaupunkiseudulla asuneesta kahden vanhemman perheestä. En voi siis täysin tietää, millaista on esimerkiksi vähemmistöstressi (vaikka aivan valtavirtaa en kaikissa asioissa edustakaan) tai muiden väestönryhmien kokemus maailmasta ennen ja nyt. Minulle maailma oli kuitenkin aikuisuuden kynnyksellä auki, paljon enemmän kuin minua edeltäneelle sukupolvelle. Olimme EU:ssa (jonka hyödyt nuorisolle ovat olleet kiistattomat esimerkiksi maarajojen hämärtymisen ja Erasmus-opiskelijavaihdon myötä), lamasta ei ollut jälkeäkään ja tiedonvälityksen ja tietotekniikan saralla otettiin valtavia harppauksia. Ilmastonmuutos oli kyllä tiedossa ja huoletti, nuorisoa paljon enemmän kuin vanhempia sukupolvia, mutta nykyiseen verrattuna puhe oli hyvin epämääräistä jostain mahdollisesti kaukana tulevaisuudessa tapahtuvasta uhkasta. Luontokadosta ei kukaan puhunut mitään, otsoniaukkokin taivaankannessa oltiin saatu tilkittyä. Me, milleniaalit, olimme se sukupolvi, joka sai lähestulkoon kaikki kortit käyttöönsä.
Me, milleniaalit, olimme se sukupolvi, joka sai lähestulkoon kaikki kortit käyttöönsä.
On kuitenkin myös asioita jotka ovat paremmin nykyisellä sukupolvella, muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja yhteiskunnalliseen statukseen liittyvät teemat. Maailma on tässä asiassa avautunut ja sateenkaariteemat valtavirtaistuneet valtavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tästä olen äärimmäisen iloinen, vaikka toki työtä on edelleen näidenkin asioiden eteen tehtävänä. Nykynuorten taakka tuntuu suurelta, jopa kohtuuttomalta. Siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että pidämme puheissamme ja teoissamme jatkuvasti näkökulman myös nuorissa ja heidän tulevaisuudessaan. Meidän täytyy kantaa vastuumme. Tätä on minusta kohtuullista odottaa myös tulevalta presidentiltä, joka on Suomessa ennen kaikkea arvojohtaja, kuten niin usein julkisuudessa toistellaan.
Oikeastaan kaikki päätökset, joita politiikassa tehdään ovat arvovalintoja nuorten tulevaisuuden suhteen.
Vaalikoneissa oli molemmissa yksi nuoriin liittyvä väite, joka otettiin tähän mukaan. Hesarissa se oli Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia ja Ylen vaalikoneessa Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Valitettavasti tämän enempää nuoria koskevia väittämiä ei vaalikoneissa edes ollut. Otin myös Arvojen kamppailusta esiin erityisesti nuoria käsittelevät kysymykset. Näitä olivat sukupolvien välinen tasa-arvo, nuorisorikollisuus sekä mielenterveys. Arvojen kamppailussa väittämiin vastattiin 11-asteisella skaalalla, jossa oli kaksi väittämää molemmissa päissä, joiden väliltä ehdokas valitsee. Perkaan näissä yhteenvedoissa sitä, miten ehdokas on vastannut vaalikoneen ja Arvojen kamppailun väittämiin sekä mainittiinko nuoria 3 minuutin puheessa. Ehdokkaiden vastaukset esitellään lopussa tarkasti ehdokakohtaisesti aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan. En ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen, kuka olisi paras ehdokas enkä anna äänestysvinkkejä. Ehdokkailla ei ole myöskään mitään tekemistä tämän kirjoituksen kanssa. Nämä ovat omia havaintojani ehdokkaiden nuoriin kohdistuvista näkemyksistä.
Nostoja ehdokkaiden vastauksista
Vaalikoneiden ja arvoasteikon perusteella ehdokkaiden välillä ei esiinny radikaaleja eroja nuoria koskevissa kysymyksissä. On helppo olla sitä mieltä, että nuorten asiat ovat tärkeitä, kun sitä kysytään. Esimerkiksi nuorten mielenterveyteen liittyvässä arvovalinnassa kaikki Jussi Halla-ahoa lukuunottamatta olivat vahvasti sitä mieltä, että mielenterveyden haasteita ei oteta riittävän vakavasti. Vaalikoneissa mielipide on myös helppo esittää, kun näkemys valitaan valmiista väittämistä valmiiksi annetulta skaalalta. Sen vuoksi onkin tärkeää ja avartavaa, että ehdokas aina jotenkin perustelee vastauksiaan. Ne antavat tärkeää lisätietoa ehdokkaan ajattelusta. Nuorten asioiden esiinnostaminen tai toisaalta mainitsematta jättäminen on myös yhdenlainen arvovalinta: ovatko nuoret edes mainitsemisen arvoisia? Kaikkein kiinnostavimmaksi materiaaliksi tästä näkökulmasta muodostuikin yksilötenttien kolmen minuutin puhe. Siinä ehdokas saa vapaasti valita, mistä asioista hän haluaa Suomen kansalle kolme minuuttia puhua. Nostan tässä esiin ehdokkaiden vastauksia.
Jussi Halla-aho näyttäytyy hieman konservatiivisempana kuin muut ehdokkaat: hän on sitä mieltä että tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen on tärkeää, mutta muistuttaa, että tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin tyrannia. Todettakoon, että auktoriteettien kunnioittamisesta on onneksi pitkä matka tyranniaan. Toisaalta niin voi olla myös kohtaavaan ja keskustelevaan kasvatukseenkin. Hän myös näkee nuorisorikollisuuden yksikantaisesti maahanmuuton aiheuttamana ongelmana ja hänen huolenaiheisiinsa lukeutuvat mm. nuoriin kohdistuva väkivalta. Hieman yllättävästikin hän puhuikin nuoriin kohdistuvasta väkivallasta, kun ainakin viime keväänä puhuttiin paljon nuorten tekemästä väkivallasta. Halla-aho on myös sitä mieltä, että alle 15-vuotiaiden nuorten tulisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa tekemistään rikoksista. Puheessaan hän mainitsi nuoriin kohdistuvan rikollisuuden lisäksi huolenaiheekseen koulujen segregoitumisen. Tämä olisikin erittäin tärkeä teema. Yhteiskunnastamme ei saa muodostua kahden tai useamman kerroksen yhteiskuntaa. Toivottavasti Halla-aholla olisi tähän varteenotettava ratkaisuehdotus.
Li Andersson on entinen opetusministeri. Hän ei kuitenkaan puheessaan nostanut nuoria erikseen esiin käytännössä lainkaan. Hänellä oli muutamia vastakkaisia näkemyksiä vaalikoneissa verrattuna muihin ehdokkaisiin. Hän esimerkiksi ainoana ehdokkaana oli sitä mieltä, että ennen oli helpompaa verrattuna nykynuorten elämään. Muut asettuivat tässä kysymyksessä arvoasteikon keskivaiheille. Hän on myös vahvasti sitä mieltä, että tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen eivät ole tärkeimpiä kasvatuksessa huomioitavia arvoja. Hänen mukaansa “lapsille tulee opettaa itsenäisyyden, kriittisen ajattelun, yhteistyön ja vapauden arvoja. Vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa auktoriteetteja saa ja tulee kyseenalaistaa”.
Myös Sari Essayah oli vahvasti eri mieltä siinä, että tärkeimpänä arvona kasvatuksessa olisi tottelevaisuus tai auktoriteettien kunnioittaminen. Hän tosin jätti tarkentamatta, mitkä arvot hänen mielestään ovat kasvatuksessa ne kaikkein tärkeimmät. Ehkäpä kristilliset arvot? Essayah on häivyttänyt kristillisyyttä vastauksistaan kautta linjan ja puhuu paljon esimerkiksi tasa-arvosta. Nuoria hän ei puheessaan maininnut kertaakaan.
Näin ei tehnyt myöskään Harry Harkimo. Sen sijaan Harkimon vaalikonevastauksista ilmeni, että kasvatusvastuu nuorista on kodeilla ja siellä täytyy opettaa rajoja ja alle 15-vuotiaiden on oltava rikosoikeudellisessa vastuussa tekemistään laittomuuksista.
Olli Rehn totesi puheessaan luottavansa nuorisoon. Tukea hän ei puheessaan erityisesti nuorisolle osoittanut, ja tästä syntyikin vaikutelma, että nuorten vastuulle sälytetään se, että Suomesta tulee parempi paikka elää, sillä Rehn uskoi, että Suomen parhaat päivät ovat vasta edessäpäin. Tulee mieleen ne puheet, joissa luodaan uskoa tulevaan toivomalla, että tulevista sukupolvista löytyy ratkaisija(t) ihmiskunnan suurimpiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Minusta tämä on laiskaa ajattelua ja vastuun pakoilua ja toivon tehneeni virhetulkinnan kun luen Rehnin rivien välistä tällaista tulkintaa. Rehnillä oli nuorten rajoista viisaita ajatuksia kun hän totesi, että rajoja “vielä tärkeämpää on se, että lapsi kokee olevansa arvokas ja arvostettu yksilö, omana itsenään. Lapsilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin heidän ikäänsä sopivalla tavalla”. Hän myös totesi, että kaikkea jengiväkivaltaa ei voi laittaa epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan piikkiin, vaan kyse on paljon monimutkaisemmista asioista.
Jutta Urpilainen on koulutukseltaan luokanopettaja. Puheessaan hän ei kuitenkaan tarttunut nuoriin. Hän puhui kyllä perheistä ja heidän hyvinvoinnistaan, mutta nuorten osalta mainitsi vain, että on vaalikiertueillaan kuullut nuorten epävarmuutta tulevaisuudesta. Toivon, että hänellä olisi näkemystä jatkossa myös etsiä ratkaisuja tähän epävarmuuteen ja osoittaa nuorille, että heidän puolellaan seistään. Hän peräänkuuluttaa tottelevaisuuden ja auktoriteettien kunnioittamisen sijaan tai lisäksi hienoja arvoja: “Toistemme kunnioittaminen, ystävällisyys ja aktiivinen osallistuminen ovat tärkeitä arvoja, jotka jokaisen lapsen tulisi oppia”. Hän myös näkee jengiytymisen ja nuorisorikollisuuden monimutkaisena kokonaisuutena joiden “ytimessä on syrjäytyminen, näköalattomuus ja eriarvoistuminen”.
Mika Aaltola oli niukkasanainen vastauksissaan. Hän ei vaalikonevastauksissaan perustellut kantojaan, paitsi totesi nuorten väkivaltakysymyksessä perustelematta, että nuorten pahoinvointiin on monta syytä. Puheessaan hän mainitsi nuoret kerran, todetessaan, että “meillä ei riitä resursseja lapsiin, nuoriin saatika turvaamaan arvokas vanhuus”.
Pekka Haavisto oli muista poiketen valinnut puheensa näkökulmaksi nimenomaan lapset ja nuoret. Hän totesi yhteisen, yhteiseksi koetun ja turvallisen Suomen olevan arvokkain perintö jonka voimme lapsillemme ja nuorillemme jättää. Tässä on nähtävissä melkein vastakkainen näkökulma Rehniin: Haaviston mielestä meidän aikuisten on otettava vastuu ja huolehdittava siitä, että nuorten on hyvä olla nyt ja tulevaisuudessa. Hän totesi puheensa lopuksi, että lasten ja nuorten asia on meidän kaikkien asia ja meidän tulee tehdä Suomesta maailman paras maa lapsille ja nuorille. Puheessa oli nähtävissä tukea ja turvaa, mutta myös toiveikkuutta. Hän ei puhunut nuorten pahoinvoinnista, vaan olosuhteista jotka luovat pahoinvointia. Vaalikonevastauksissaan Haavistokin antaisi kuitenkin myös vastuuta nuorille sekä toteaa pahoinvoinnin nuorten keskuudessa lisääntyneen. Minusta näkökulman terävöittäminen nuoriin on rohkeaa, jos ajatellaan, että äänestäjäkunnassa vastakkain ovat nuorempi ja vanhempi sukupolvi, jotka äänestysvalinnoissaan varmasti paljon miettivät sitä, miten tämä ehdokas palvelee juuri minun tarpeitani ja näkemyksiäni. Iso osa äänestävästä kansasta on kuitenkin ikäihmisiä ja tällaisella näkökulman valinnalla voi mahdollisesti menettää osan näistä äänestäjistä. Heistäkin moni kuitenkin arvostaa halua varmistaa nuorillemme hyvän paikan asua ja elää myös jatkossa.
Alexander Stubb on jokseenkin eri mieltä siinä, että auktoriteettien kunnioittaminen olisi tärkein arvo joka lapsen tulisi oppia. Hän kuvaa kauniisti kuinka “lapsen ja vanhemman suhteen paras liima on yhtenäinen luottamus. Tärkeää on, että lapsi oppii ottamaan huomioon toiset ihmiset ja heidän oikeutensa, arvostamaan itseään ja samalla muita sekä ajattelemaan itse”. Molemminpuolinen luottamus on lapsen ja vanhemman suhteessa tosiaan tärkeää. Tämä on yksi tärkeä asia myös nuoren itsenäistymisen aikaan. Nuoren on helpompi ottaa itsenäistymisen askeleita, kun hän voi luottaa siihen, että vanhempi / vanhemmat tukevat yhä edelleen. Ja vanhempi luottaa, että nuori pärjää. Stubb ei pidä nuorten väkivaltaa pelkästään maahanmuuttajiin liittyvänä kysymyksenä ja peräänkuuluttaa eri tahojen yhteistyötä. Arvojen kamppailussa hän vastasi hyvin varovasti keskilinjaa, paitsi oli vahvasti sitä mieltä että nuorten mielenterveyden haasteita ei oteta riittävän vakavasti. Puheessaan Stubb ei maininnut nuoria lainkaan.
Yhteenvetoa
Nuorten asia on yhteinen ja tärkeä asia, myös presidenttiehdokkaille kun sitä suoraan kysytään. Heidän omissa nostoissaan nuoret näkyvät kuitenkin vaihtelevasti. Ymmärrän, että moni muu päivänpoliittinen teema puhuttaa nyt runsaasti vaalien alla, mutta toivoisin nuorten hyvinvoinnin, jaksamisen ja resilienssin olevan tärkeimpiä teemoja kaikessa politiikan teossa: näin saamme aikaiseksi ongelmia ratkovaa ja tulevaisuuteen luotaavaa politiikkaa. Tämä analyysi on toki vain pieni otos erilaisista vastauksista: ehdokkaat ovat istuneet lukemattomissa tenteissä ja ottaneet kantaa erilaisissa tilanteissa ja varmasti nostoja nuorten näkökulmasta löytyy.
Nuorten asia on yhteinen ja tärkeä asia, ainakin useimmille presidenttiehdokkaille kun sitä suoraan kysytään. Heidän omissa nostoissaan nuoret näkyvät kuitenkin vaihtelevasti. Jos presidentti on arvojohtaja, valitettavasti kovin harvan ehdokkaan arvojen kärki tai arvopuhe kohdistuu nuoriin.
Jos presidentti on arvojohtaja, valitettavasti kovin harvan ehdokkaan arvojen kärki tai arvopuhe kohdistuu tämän analyysin perusteella nuoriin. Toivon, että julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa yhä enemmän suunnattaisiin katse nuoriin ratkaisijoina ja toimijoina ja heidän hyvinvointinsa kaiken toiminnan lähtökohtana. Ei siis menoeränä tai pakollisen kaunopuheisuuden kohteena. Nuorissa kun piilee tulevaisuus ja avaimet onneen.
Ehdokkaiden vastaukset – tarkempi erittely
(“ “-merkkien sisällä olevat tekstit ovat suoria lainauksia ehdokkaiden vastauksista tai puheesta.)
Mika Aaltola
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: jokseenkin samaa mieltä. Hän ei ole perustellut vastaustaan.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Osittain samaa mieltä. Hän toi esiin perusteluissa, että nuorten pahoinvointiin on monta syytä, perustelematta tarkemmin, mitä.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Aaltolan mielestä nykynuorisolla ei ole helpompaa tai vaikeampaa kuin aiemmilla sukupolvilla.
Nuorisorikollisuus: Aaltola on hieman enemmän sitä mieltä, että alle 15-vuotiaiden tulisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa kuin että heidän ei tarvitsisi olla vastuussa.
Nuorten mielenterveys: Aaltola on vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta tarpeeksi vakavasti.
3 minuutin puhe: Aaltola mainitsee nuoret kerran: Meillä ei riitä resursseja lapsiin, nuoriin saatika turvaamaan arvokas vanhuus.
Mika Aaltolan kampanjasivuilta en löytänyt mainintaa nuorista.
Li Andersson
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Täysin eri mieltä. Anderssonin mukaan “lapsille tulee opettaa itsenäisyyden, kriittisen ajattelun, yhteistyön ja vapauden arvoja. Vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa auktoriteetteja saa ja tulee kyseenalaistaa”.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Täysin eri mieltä. Anderssonilla on tähän pitkä perustelu, jossa hän toteaa mm. alaikäisten rikosepäilyjen määrä on kasvanut niin kantasuomalaisilla kuin maahanmuuttotausaisilla nuorilla. Maahanmuuttotaustaiset nuoret myös kohtaavat useammin väkivaltaa tai sen uhkaa.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Andersson on ainoana vastaajana vahvasti sitä mieltä, että ennen oli helpompaa.
Nuorisorikollisuus: Andersson on voimakkaasti sitä mieltä, että alle 15-vuotiaan on liian nuori ottamaan vastuuta teoistaan.
Nuorten mielenterveys: Andersson on vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta riittävän vakavasti.
3 minuutin puhe: Aivan viime hetkillä kertoi, että haluaa olla koko kansan presidentti, ja tähän kansaan kuuluvat mm. sairaat, työttömat ja nuoret, “kaikki he, jotka joutuvat tänä päivänä kokemaan olevansa muita vähempiarvoisia”.
Li Andersson kirjoittaa kampanjasivuillaan, että nuorten pahoinvointi on todellisuutta, ja että hän haluaa politiikassa edistää niin lasten ja nuorten kuin ikähmisten asemaa ja palveluita.
Sari Essayah
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Täysin eri mieltä. Perusteluna on se, että toki lastenkasvatuksessa tarvitaan rajoja ja rakkautta, mutta tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen eivät ole ne tärkeimmät arvot oppia.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin samaa mieltä. Perusteluna mm. se, että katujengeissä on maahanmuuttotaustaisia suhteellisesti suuri määrä. Ensisijaisesti ongelmissa tulisi puuttua juurisyihin.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Essayah on heikosti sitä mieltä, että nykynuoret pääsevät helpommalla kuin aiemmat sukupolvet.
Nuorisorikollisuus: Essayah on heikosti enemmän sitä mieltä, että alle 15-vuotias on liian nuori ottamaan vastuuta.
Nuorten mielenterveys: Essayah on lähellä sitä reunaa, että ongelmia ei oteta riittävän vakavasti, mutta ei aivan laidassa.
3 minuutin puhe: Essayah ei maininnut erikseen nuoria kertaakaan puheessaan.
Sari Essayahin kotisivuilla en löytänyt mainintaa nuorista.
Pekka Haavisto
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin eri mieltä, perusteluna se, että arvoja ei voi opettaa käskyttämällä, vaan keskustelemalla. Rajojen lisäksi tarvitaan “hyvää harkintaa, vuorovaikutusta, ystävällisyyttä, välittämistä, vastuun antamista lapsille”.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin samaa mieltä. Pitkässä perustelussa todetaan mm. “Nuorten pahoinvointi ja näköalattomuus on lisääntynyt ja nuorten rikokset ovat yhä vakavampia. Myös maahanmuuttajien kotouttamisen puutteet ovat yksi vaikuttava tekijä. – Katujengien toiminta on usein osa laittoman huumekaupan rakennetta. Pitääkin miettiä, miten huumeidenkäyttöä saisi vähennettyä ja näin laittomien huumemarkkinoiden kokoa pienennettyä.”
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Haavisto on heikosti sitä mieltä, että nykynuorisolla on helpompaa kuin aiemmilla sukupolvilla.
Nuorisorikollisuus: Vahvasti sitä mieltä, että alle 15-vuotias on liian nuori ottamaan täyttä vastuuta teoistaan.
Nuorten mielenterveys: Vahvasti sitä mieltä, että ongelmia ei oteta riittävän tosissaan.
3 minuutin puhe: “Yhteinen, yhteiseksi koettu ja turvallinen Suomi on arvokkain perintö, jonka voimme lapsillemme ja nuorillemme jättää. – – Palaan vielä lapsiin ja nuoriin. Siihen miten aineellisen hyvinvoinnin rinnalla henkinen hyvinvointi on tärkeää. Nyt lapsen ja nuoret elävän maailmassa, joka tuntuu turvattomalta ja jossa sodan ja kriisin kuvasto on päällimmäisenä. – – Millainen sitten olisi se kaikkien yhteinen Suomi? Se on maa, jossa lasten ja nuorten asia on meidän kaikkien, myös presidentin, asia. Tehdään yhdessä Suomesta maailman paras maa lapsille ja nuorille.”
Pekka Haavisto kirjoittaa kotisivujensa blogissa, että tulevan Etyj-puheenjohtajakauden keskiöön olisi nostettava nuoret myös päättäjäpöytiin.
Jussi Halla-aho
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin samaa mieltä. Perustelu: “Yhteiskunta toimii yhteisesti sovittujen sääntöjen pohjalta. Jos ihminen ei lapsena opi kunnioittamaan auktoriteetteja, ei pidä ihmetellä, jos hän ei kunnioita niitä aikuisenakaan. Auktoriteettien kunnioittaminen ei luonnollisesti tarkoita samaa kuin tyrannia tai mielivalta.”
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Täysin samaa mieltä. Perusteluna: Samat ilmiöt ovat toteutuneet samanlaisina kaikissa maissa, joihin on muuttanut laajassa mitassa ihmisiä Afrikasta tai köyhistä, islamilaisista maista.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Vastasi skaalan keskeltä, eli nykynuorilla ei ole hänen mielestään helpompaa tai vaikeampaa kuin aiemmilla sukupolvilla.
Nuorisorikollisuus: On melko vahvasti sitä mieltä, että alle 15-vuotiaiden tulisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan.
Nuorten mielenterveys: Ehdokkaista ainoana asettui skaalan keskelle.
3 minuutin puhe: Kertoo huolenaiheita, joista nuorten osalta mainitaan koulujen segrekoituminen ja “lisääntyvä ja raaistuva, etenkin nuoriin kohdistuva rikollisuus”.
Jussi Halla-ahon kampanjasivuilla ei ollut mainintaa nuorista.
Harry Harkimo
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin samaa mieltä. Perusteluna mm.: Rajat lisää lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta. Kasvatus on kodin ja perheen vastuulla. Rajat pitää luoda siellä.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin samaa mieltä. Perusteluna: Humanitaarisella maahanmuutolla on ollut kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Emme voi sulkea silmiämme näiltä ongelmilta.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Heikosti sitä mieltä, että aiemmin oli vaikeampaa.
Nuorisorikollisuus: Melko vahvasti sitä mieltä, että alle 15-vuotias olisi myös rikosoikeudellisessa vastuussa.
Nuorten mielenterveys: Melko vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta riittävän vakavasti.
3 minuutin puhe: Ei maininnut puheessaan nuoria kertaakaan.
Harry Harkimo kirjoittaa, että nuorissa on tulevaisuus ja heille pitää luoda uskoa tulevaan. Työn ja yrittämisen arvostus pitää palauttaa ja nuoria pitää kannustaa perustamaan perheitä.
Olli Rehn
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin eri mieltä. Perustelut: Lapsuuteen kuuluu se, että vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset asettavat rajoja ja tekevät joskus päätöksiä lasten puolesta. Ja myös sen oppiminen, että yhteisiä ja omassa elinpiirissä vallitsevia sääntöjä noudatetaan. Mutta vielä tärkeämpää on se, että lapsi kokee olevansa arvokas ja arvostettu yksilö, omana itsenään. Lapsilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin heidän ikäänsä sopivalla tavalla.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin samaa mieltä. Perusteluja mm. : “Olemme monin osin epäonnistuneet maahanmuuttopolitiikassa ja kotouttamisessa. Etenkin suurissa kaupungeissa alueiden eriytyminen vahvistaa nuorten alttiutta väkivaltaan. – – On kuitenkin väärin laittaa kaikki nuorten väkivalta maahanmuuton piikkiin. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen ei ole olemassa yhtä syytä, vaan kyse on paljon monimutkaisemmista asioista.”
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Keskilinjalla eli ei helpompaa tai vaikeampaa.
Nuorisorikollisuus: Heikosti sitä mieltä, että alle 15-vuotiaiden tulisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa.
Nuorten mielenterveys: Vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta riittävän vakavasti.
3 minuutin puhe: Luotan siihen, että Suomen parhaat päivät ovat yhä edessäpäin. Luotan koulutukseen, nuorisoomme, yrittäjyyteen.
Olli Rehnin kampanjasivuilla en löytänyt mainintaa nuorista.
Alexander Stubb
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin eri mieltä. Perustelut: Lapsen ja vanhemman suhteen paras liima on yhtenäinen luottamus. Tärkeää on, että lapsi oppii ottamaan huomioon toiset ihmiset ja heidän oikeutensa, arvostamaan itseään ja samalla muita sekä ajattelemaan itse.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin eri mieltä. Perustelut: Nuorten väkivalta yleisesti ei ole pelkästään maahanmuuttajataustaisiin nuoriin liittyvä ongelma. Väkivallan torjunnassa tärkeää on vahvistaa esimerkiksi koulujen, kotien, sosiaalitoimen, poliisin ja nuorisotyön tiivistä yhteistoimintaa.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Asettuu skaalan keskelle. Nykynuorilla ei siis ole helpompaa eikä vaikeampaa kuin aiemmilla sukupolvilla.
Nuorisorikollisuus: Asettuu skaalan keskelle. Ei siis ole sitä mieltä että alle 15-vuotias voisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa eikä sitä mieltä, että alle 15-vuotian on liian nuori ottamaan vastuuta.
Nuorten mielenterveys: Hyvin vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta riittävän vakavasti.
3 minuutin puhe: Ei mainitse nuoria puheessaan lainkaan.
Alexander Stubb ilmaisee omassa vaaliohjelmassaan olevansa huolissaan nuorten mielenterveysongelmien kasvusta ja yksinäisyydestä – sen jälkeen kun on selostanut kuinka monta reserviläistä ja hävittäjää Suomessa on ja jotka voidaan sodan sattuessa mobilisoida.
Jutta Urpilainen
Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia: Jokseenkin eri mieltä. Perustelut: Toistemme kunnioittaminen, ystävällisyys ja aktiivinen osallistuminen ovat tärkeitä arvoja, jotka jokaisen lapsen tulisi oppia. Yhteiskunnan on turvattava lapselle suotuisat kasvuolosuhteet – ja vanhemmille edellytykset lasten saamiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen. Asioiden kyseenalaistaminen on tutkimisen ja kehittymisen sekä asiallisten kysymysten esittämisen perusta.
Nuorten väkivalta johtuu epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: Jokseenkin eri mieltä. Perustelut mm. : Nuorten väkivalta, jengiytyminen ja rikollisuus ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden ytimessä on syrjäytyminen, näköalattomuus ja eriarvoistuminen. Osansa on myös kotoutumispolitiikalla, jossa tulee onnistua nykyistä paremmin. Tarvitsemme parempaa tukea ja resursseja kotoutumiseen. – – Tehokas puuttuminen jengiytymiseen edellyttää hyvin monenlaisia ja hyvin koordinoituja sosiaalipolitiikan, kotouttamispolitiikan, lastensuojelun ja rikosoikeuden keinoja.
Sukupolvien välinen tasa-arvo: Asettuu skaalan keskelle.
Nuorisorikollisuus: On heikosti sitä mieltä, että alle 15-vuotias ei ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan.
Nuorten mielenterveys: Vahvasti sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia ei oteta riittävän vakavasti.
3 minuutin puhe: “Olen kuullut nuorten epävarmuutta tulevaisuudesta.”
Jutta Urpilaisen kotisivuilla on pitkä blogikirjoitus nuorten mielenterveysongelmasta. Urpilainen nimittää sitä kansalliseksi hätätilaksi, jolla on myös kansantaloudellisia vaikutuksia ja uhkaa koko Suomen turvallisuutta ja siksi siihen on löydettävä ratkaisuja. Hän peräänkuuluttaa empatiaa ja sitä, että nuorella olisi olo että koko yhteiskunta on hänen puolellaan.